perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kolmen kokon maalaisjuhannus

Juhannusruusu kukki aikataulussa.

Pitäisi saada jotenkin hinkattua mustavalkoisten tennareiden valkoisista osioista pois ruohotahrat, jotka niihin juhannuksena ilmestyivät, ja siitä tuli mieleen, että eipä ole tullut juhannuksestakaan mitään kirjoiteltua. Olipahan meinaan vähän erilainen jussi tänä vuonna! Oikein kunnon maalaisjuhannus, josta ei kokkoja, heinäpeltoja, kossua, olutta ja haitarinsoittoa puuttunut!

Ajeltiin siis aattona maapaikallemme juhannuksen viettoon, koska teki mieli päästä juhannuksena saunomaan eikä omaa kotisaunaamme pysty kesken olevan remontin takia vielä käyttämään. Ennen saunan lämmitystä miehelle tuli mieleen, että tuossapa olisi läjä polttoa kaipaavaa puutavaraa, joka saattaisi kelvata naapurin pellolla näkyvään kokkoon, kysäistäänpä naapurilta josko kelpaavat. Kelpasivathan ne ja niin mies nosteli läjän kärryyn ja kiskoi kuorman traktorilla naapurin pellolle (käynnisteltyään traktorin ensin ruuvimeisselillä niiden ainoiden avaimien ollessa jälleen kateissa...) samaan aikaan kun mä jäin valmistelemaan naudanpaistia rommikolamarinadissa marinoitavaksi. Siellä naapuri olikin jo pellollaan miestä kossupullo kädessä vastassa ja kutsui kuudeksi heille lipunnostoon ja kymmeneksi kokon polttoa seuraamaan. Meillä oli omat saunomis- ja ruokasuunnitelmat alkuillalle, mutta kokolle luvattiin illalla saapua.

Saunottiin, vihdottiin, grillailtiin ja nautittiin rommikolamarinoidut naudanpaistivartaat kera ihan mainion mojokastikkeen, avokadosalaatin ja punaviinin. Ruoka oli maistuvaa, joskin ensi kerralla teen vähän tykimpänä tuon marinadin, lisään siihen myös suolaa ja marinoin lihoja pidempään, vähintään yön yli.


Kokolle ehdittiin vasta puoli yhdeksitoista, puolta tuntia myöhässä, ja mietittiin, että joko siellä on meno loppumassa, mutta kyllä se oli vasta alkamassa! Savu haisi, haitari soi, tuttujen ja puolituttujen kanssa vaihdettiin kuulumisia ja oluttölkit napsahtelivat auki. Kokko tuntui ottavan kuitenkin vähän huonosti tulta alleen, paloi bensalla läträämisestä huolimatta kituen. Vaikka ilta oli kaunis ja aurinkoinen, niin auringon laskiessa alkoi vilu jo tosissaan hiipimään puseroon, eikä se kituva kokkokaan oikein lämmittänyt. Vaan eipä hätiä mitiä, totesi naapurin isäntä: hypätkääs tuon traktorin perään kiinnitetyn liikkuvan kesäterassin kyytiin, niin hurautetaan kokko kakkosen äärelle lämmittelemään! Se siellä odotti toisella, isännän pojan tulevalla kotipellolla yleisöään ja polttamistaan. Ja taas läträttiin bensalla ja oluella ja juttu luisti ja kossupullo kiersi ja haitari soi - vaan ei sekään penteleen rovio ottanut roihahtaakseen... Usva hiipi pellon laidalla jo kohti meidän kesäterassiamme ja meluisaa, vilusta tärisevää joukkoamme. Sitten yksi naapurin isännistä, korvalapullista karvareuhkaansa syvemmälle päähänsä vetäen totesi, että eikös lähdetä vielä heille, hänellä on omalla pihallaan kokko ja hän näyttää että miten tämä kokon sytytys oikein kunnolla hoidetaan. Ja niin nytkähti karavaani jälleen liikkeelle, tällä kertaa epävireisten virsien tahtiin, hanuristinkin paras vire alkoi olla tuossa vaiheessa jo hakusessa. Eikä puhunut karvalakki-isäntä potaskaa, se kokko meinaan roihahti ja johan alkoi lämmetä! Siinä sitten fiilistelimme, kippistelimme, nautimme valoisasta kesäyöstä ja paransimme aikamme maailmaa, kunnes oli aika hypätä jälleen liikkuvan kesäterassin kyytiin ja palata takaisin alkuperäiselle kokoontumispaikalle ja lompsia aamuöisten peltojen kautta kotiin. 


Että semmoinen kolmen kokon maalaisjuhannus! Oli hauska kokemus. Vaan ovat nuo maalaiset kovakuntoista porukkaa, kyllä oli tämä akka tuon kiertueen jälkeen väsynyt ja seuraava päivä meni ihan nukkuessa. Onneksi satoikin koko päivän vettä, niin ei edes juuri harmittanut. Mulla olisi illasta muutama hauska kuva ja videopätkä olemassa, mutta jätetäänpä ne nyt tässä julkaisematta, kun ei ole kokonpolttokavereilta lupia heidän kuviensa käyttämiseen kysytty. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti