torstai 17. toukokuuta 2018

Toukokuun alun hoito- ja puutarhakuulumisia


Kerrotaan se tärkein ensin: IVIG-hoito tuntuu toimivan! Ensimmäiset puolitoista viikkoa ekan hoitojakson jälkeen olivat aikamoisen karmeaa aikaa, sillä hoito aiheutti mulle voimakkaita, herx-reaktioiksi tulkitsemiani oireita, jotka pakottivat mut viettämään päiväni pääosin vaakatasossa. Kun nämä oireet lopulta väistyivät ja voimat alkoivat palautua, niin tajusin, että myös puolisen vuotta vaivannut kestokuumeilu on poissa! Univormunani viimeiset päivät toiminut yöpaita lensi nurkkaan, kun kiskaisin ylleni pihavaatteet ja hilpaisin talikko kainalossa hommiin perkaamista ja kääntämistä odottavalle kasvimaalle. Nelisen päivää tuo omalla mittapuullani varsin energinen ja hyvävointinen olo kesti ja sinä aikana sain hoideltua paljon hoitamista odottaneita asioita - sitten väsymys alkoi taas vallata lisää tilaa. Kuumeilu kuitenkin pysyi ja pysyy edelleen poissa! Lääkärini sanoi ennen ensimmäistä hoitokertaa, että selkeitä positiivisia vaikutuksia voisi ehkä olla havaittavissa noin kolmen hoitojakson jälkeen ja todellisia hyötyjä aletaan nähdä vasta loppuvuodesta, mutta mun kohdallani positiiviset vaikutukset tosiaan ilmenevät heti ekan hoitokerran jälkeen, mikä ilahduttaa, koska nyt tiedän, että hoitoja ihan varmasti tullaan jatkamaan myös kolmen hoitokerran, jonka jälkeen on määrä keskustella lääkärin kanssa jatkosuunnitelmasta, jälkeenkin. Olo on nyt todella iloinen, helpottunut ja toiveikas!

Lisää ilon ja helpotuksen tunteita synnytti myös tuoreen B-lausuntoni lukeminen. Mun piti lukea teksti läpi ihan useampaan otteeseen varmistaakseni, että olen varmasti ymmärtänyt oikein sen, mitä siinä sanotaan: kyllä vaan, ei enää sanaakaan autoimmuunisairaudesta! Sen sijaan viitteitä infektiosta ja antibioottihoitojen tehosta lääkärin mukaan on! Reilu vuosi aiemmin näistä samoista tutkimustuloksista ja löydöksistä vedettiin useamman lääkärin kanssa pidetyssä palaverissa täysin erilaiset johtopäätökset - laboratoriolöydöksiä pidettiin merkityksettöminä ja antibioottihoitojen aikaan saamia positiivisia muutoksia sattumana ja spontaanina paranemisena. En tiedä mistä tämä tulkinnan muuttuminen juontaa juurensa, mutta olen muutoksesta helpottunut, sillä itse olen ja samoin yksityispuolen lääkärini on varma taudin infektioluonteesta, ja nyt mulla on mustaa valkoisella siitä, ettei sairauttani tule hoitaa ainakaan immuunisysteemiä lamaamalla, kuten vuosien ajan tehtiin, aiheuttaen monenlaista hallaa mun terveydelleni.

 
Toivuttuani ekan hoitokerran jälkeen takaisin tolpilleni olen käyttänyt suuren osan energioistani puutarhan kevättöihin. Miten ihanilta sellaiset vähän tylsätkin pihahommat kuten vaikka haravoiminen tai kasvimaan kääntäminen tuntuivatkaan kaiken sen makaamisen jälkeen! Istutin kotipihan pienelle kasvimaan pläntille sekä lavakauluksiin kolmen sortin salaattia ja lehtikaalta, rucolaa, pinaattia, persiljaa, korianteria, tilliä ja timjamia, ruohosipuli oli talvehtinut ja on jo sadonkorjuukunnossa. Viime viikonloppuna saimme miehen kanssa maalla myös perunat ja punasipulit maahan sekä ihailimme hienosti talvehtinutta talvivalkosipulia. Kurpitsat ja kesäkurpitsat ovat esikasvatuksessa odottamassa kesäkuun lämpimämpiä öitä ja ulos istuttamista. Yksi kukkapenkki odottaa vielä maalla uudistamistaan ja lähes kuolleet herukkapensaat kotipuutarhassa maasta ylös kaivamistaan, mutta muuten kevättyöt alkavat olla plakkarissa.

 
Seuraavaan hoitojaksoon on nyt vajaa viikko aikaa ja aion käyttää tuon ajan mahdollisuuksien mukaan asioihin, joista tulee hyvä olo ja mieli, valmistautuen saamaan hoidoista kaiken hyvän irti ja ehkä myös selviämään seuraavasta kerrasta vähän vähemmin huonoin oloin. Nämä hellekelit eivät ole mua hellineet, liiallinen kuumuus tekee olon huonoksi ja tukalaksi, mutta onneksi vanha kivitalomme pysyy helteilläkin viileänä ja sisätiloissa on hyvä puuhailla kaikenlaista. Illalla pahimman paahteen väistyttyä voi sitten käydä jaksaessaan vaikka pikku pyörälenkillä haistelemassa varhaisen kesän tuoksuja - muun muassa tuomet ovat jo ihanasti kukassa! Jospa kelit vaikka ihan vähän viilenevät, jotta jaksan käydä taas ulkoiluttamassa kameraanikin - nämä ajat, jolloin luonto herää kohinalla, ovat ihan mun kuvaajaminäni lemppareita. Viime viikonlopun helteistä huolimatta jaksoin heilua pienen hetken kameran kanssa maapaikkamme puutarhassa, seuraavista kuvista viimeiset ovat tuolloin otettuja. Niitä ennen on joitain puutarhakuvia kuun lopulta.








 




Aurinkoista loppuviikkoa, nautitaan heräilevän luonnon kauneudesta ja elämästä!

perjantai 4. toukokuuta 2018

Ensimmäisen hoitojakson tunnelmia

Ohi on!
 
Tuon ihanan sinisen taivaan kuvasin viikko sitten poistuessani onnellisena ja helpottuneena sairaala-alueelta viikon viimeisen eli kolmannen immunoglobuliinitiputuksen jälkeen. Nyt makoilen kotona vällyissä omassa sängyssäni ja tunnen oloni ensimmäistä kertaa sen verran selkeäksi ja parempivointiseksi, että jaksan kirjoitella ylös ajatuksia viime viikon tapahtumista.  

Kolmepäiväinen hoitojakso sujui hyvin. Saavuin tiistaiaamuna yhdeksän jälkeen sovitusti sairaalaan pakaaseineni ja majoituin yhteen hoitohuoneen kuudesta sängystä odottelemaan kanyylin ja tipan laittoa. Hoitohuone ja suonensisäisen lääkityksen saaminen olivat mulle jo tuttuja juttuja, joten itse toimenpiteet eivät isommin jännittäneet. Se sen sijaan aiheutti jännitystä, kun hoitaja heti alkuun mittasi korvamittarilla kuumelukemikseni 37.9 ja ilmoitti, että ei me voida tällaisilla asteilla lähteä lääkettä tiputtamaan. Ihan niin kuumeinen olo mulla ei ollut, joten syytin korkeista lukemista matkustamisen aiheuttamaa "ylikuumenemista" ja pyysin mittaamaan lämmön vielä uudelleen. 37.5-lukemalla voitiin sitten onneksi lähteä hoitoa aloittelemaan. Kanyylin laitto sujui hoitajalta sukkelasti ja verenohennusnapapiikin jälkeen päästiin tiputtamaan ensin vähän keittosuolaa ja sen päälle itse lääkettä. Lääke tiputettiin ohjeen mukaan niin, että ensin sitä meni hitaammalla tahdilla puolisen tuntia, minkä jälkeen tiputusvauhtia nostettiin. Ei ollut järkevä veto nostaa tahtia heti maksimiin, sillä sehän alkoi nopeasti tehdä mulle päänsärkyä. Keskinopeuteen annosteluvauhtia hidastamalla, Panadolilla ja ihan hullulla nesteiden tankkaamisella päänsärky sitten rauhoittui ja lääkeannos saatiin tiputettua loppuun. Homma saatiin ensimmäiseltä päivältä pakettiin puoli neljän aikaan iltapäivällä eli sellainen kuuden tunnin työpäivä tuli ensimmäisenä päivänä tehtyä. Siihen päälle aikainen aamuherääminen sekä tunnin verran matkustamista julkisilla paikan päälle ja voin kertoa, että illalla ei tarvinnut unta odotella. 

Seuraavana päivänä oli sitten ohjelmassa taas samanlainen setti ja niinpä olin jälleen ysiltä aamulla polin aulassa reippaana odottelemassa, että mut kutsutaan hoitohuoneeseen. Kanyyli oli jätetty toiveestani edellispäivänä kyynärtaipeeseen odottamaan, joten päästiin nopeasti lääkkeentiputusvaiheeseen. Väsymys oli heti aamusta melkoinen, joten laitoin musat korviin, vedin peiton leukaan ja annoin itseni vajota jonnekin valveen ja unen rajamaille. Mulla oli sairaalassa mukana kaikenlaista ajanvietettä kirjoista lehtiin, tieteellisiin artikkeleihin ja käsitöihin, mutta enpä sitten jaksanut koko aikana juuri muuta kuin musiikkia kuunnella ja torkkua. Toisena päivänä lääke ei tuntunut aiheuttavan mitään merkittäviä sivuvaikutuksia kuten päänsärkyä, joten lääkkeen annettiin kokeeksi mennä nyt täydellä vauhdilla ja pääsinkin sairaalasta pois jo kahden maissa. Päänsärky ja horkka löysivät mut kuitenkin illalla, joten ei tainnut olla fiksu veto tuo nopea tiputustahti tälläkään kertaa. 

Torstaiaamuna yhdeksältä polin aulassa jälleen tippaan pääsyä odotellessa fiilikset alkoivat olla jo vähän kuin Bill Murraylla Päiväni murmelina -leffassa. Samalla setillä mentiin, eväitä myöten. Odottavan tunnit venyivät ja vanuivat kuin tippapullon sisältämä paksu, tahmainen neste, joka hiiitaasti (tällä kertaa tiputettiin hitaampaa tahtia) vaelsi letkun kautta sisään suoneeni ja verenkiertooni. Torkuskelin peittoni alla havahtuen välillä oman tai vieruskaverin tippalaitteen huutoon tai vessahätään, joka pakotti pikku kävelylenkille läheiseen invavessaan kera uuden, piippaavan lenkkikaverini. Välillä kokeilin koukuta tyynynpäällisprojektiani muutaman rivin eteenpäin, mutta se ei ollutkaan kanyyli kädessä kovin mahtava idea, joten loppuaika meni taas ihan vaan lorvaillessa. Oli aika voittajaolo, kun tippalaite lauloi lääkkeen loputtua viimeisen laulunsa ja mä olin vapaa kirmaamaan pitkin sairaalan käytäviä ulos aurinkoon.

Tip-tip-tip.

Pitää tankata, että jaksaa doupata.
 
Perjantaiaamuna oli niin ihanaa herätä kahden poissa kotoa vietetyn yön jälkeen rauhassa omasta sängystä ja juoda omaa lempikahvia ilman kiirettä minnekään. Hoitaja oli varoitellut sivuvaikutusten eli väsymyksen, päänsäryn ja kuumeilun todennäköisesti jatkuvan vielä hoidon päättymistä seuraavanakin päivänä, joten osasin varautua huonon olon jatkumiseen, ja aika huonohan se olo olikin. Eipä tuo haitannut, kärsin mielelläni vähän, jos palkkiona on lopulta voinnin koheneminen ja taudin rauhoittuminen! 

Kun olo oli huono - huonompi kuin ennen hoitoa - vielä viikon kuluttua hoitojakson päättymisestä, ja kun hoitaja oli kuitenkin sanonut, että voinnin kohenemista voisi odottaa tapahtuvaksi viikon sisällä, niin vähän pisti jo mietityttämään, että josko on aihetta huoleen. Olin jo soittamassa polille kysyäkseni, että onko normaalia, että vielä viikon kuluttua hoitojen päättymisestä aivojen tilalla päässä on karuselli ja kroppa tuntuu ylikeitetyltä spaghettinarulta, mutta onneksi olo alkoi juuri sopivasti kohentua sen verran, että jaksoin hieman tutkailla aihetta netistä ja vertaistukiryhmistä, löytääkseni tekstejä ja potilaskokemuksia, jotka kertoivat hoidon sivuvaikutusten lisäksi myös hoitojen herx-tyyppisistä vaikutuksista. Ehkäpä se, että oloni on edelleen heikohko, kertoo sivuvaikutusten sijaan tai lisäksi myös taistelusta, jota lääkkeen vahvistama immuunijärjestelmäni käy elimistössäni majailevia pahiksia vastaan? Haluan niin uskoa tähän teoriaan! Toki otan vakavasti myös hankalien haittavaikutusten mahdollisuuden ja olen myös lääkäriin yhteydessä, jos olo jatkuu huonona vielä pidempään. 

Seuraava kolmen päivän tippapullosessio on jo ohjelmoituna toukokuun loppupuolelle eli neljän viikon tiputusvälillä mennään ainakin nyt aluksi. Sitä odotellessa aion keskittyä täysillä itseni kokonaisvaltaiseen hoitamiseen, jotta varmistan elimistölleni parhaat mahdolisuudet saada hoidoista kaikki hyvä irti. En osaa sanoin kuvailla, miten kiitollinen ja onnellinen mä olen omasta lääkäristäni ja mahdollisuudesta saada kokeilla tätä hoitoa! Kiitollinen olen myös kaikille verenluovutuksessa käyneille ihmisille, joita ilman tätäkään lääkettä ei olisi olemassa, sillä se valmistetaan eristämällä vasta-aineita luovutusverestä. Ehkä olet yksi luovuttajista? Siinä tapauksessa kiitän sua lämpimästi avustasi ja toivosta, jota moni sairas, itseni mukaan lukien, saa tuon auttavan eleesi kautta. 

Ihanaa viikonloppua!

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Ruokapäiväkirja, huhtikuu 2018


Kuten olen aiemminkin kirjoitellut, niin ruokavalion viilaaminen vähähiilihydraattisempaan ja kasvispitoisempaan suuntaan, unohtamatta kuitenkaan sitä tärkeintä asiaa eli tulehduksen hoitamista ruokavalion keinoin, kiinnostaa. Ruokavalioni on ollut taas joulukuun puolesta välistä asti täysin viljaton (valkoista riisiä lukuunottamatta) sekä lehmänmaidoton (voita lukuunottamatta) ja jo näiden muutosten tekeminen on kohentanut paljon vointiani, mutta nopeita hiilareita on ollut ruokavaliossa edelleen liikaa ja samoin hyvin runsas tehotuotetun lihan ja kanan syöminen ei ole tuntunut hyvältä. Olen lähtenyt hakemaan vaihtoehtoja riisille, perunalle ja maissipohjaiselle gluteenittomalle pastalle sekä kokeilemaan kasviperäisten proteiinin lähteiden (eli lähinnä palkokasvien) sopivuutta elimistölleni.

Ruokapäiväkirjan pitäminen on hyvä tapa hahmottaa omia syömistottumuksiaan sekä tehdä havaintoja siitä, mitkä asiat omassa ruokavaliossa ovat hyvällä mallilla ja mitkä taas kaipaavat korjausliikkeitä. Pidin huhtikuun alkupuolella viikon ajan kirjaa kaikista syömisistäni ja se on luettavissa alla. Ruokapäiväkirjan lopuksi mietin, mikä syömisissäni oli hyvää ja mihin taas ryhdyn jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota saadakseni oloani kohennettua vielä lisää.   

///

Ruokapäiväkirja, 4.-10.4.2018

Keskiviikko 4.4.

Aamupala:
0.5 l suolavettä (vettä + 0.5 tl puhdistamatonta merisuolaa, matalan verenpaineen nostamiseen), 2 kuppia kahvia mantelimaidolla.
Edellispäiväistä wokkia: riisinuudelia, punasipulia, punakaalta, porkkanaa, kesäkurpitsaa, kookosöljyä, tamaria, chiliä, inkivääriä, cashewpähkinöitä, korianteria.

Lounas:
parsakaali"riisiä" sekä tomaatti-katkarapu-lampaanmaitofeta-kastiketta (parsaa raastettuna ja oliiviöljyssä kevyesti freesattuna sekä kastike pakastetusta, itse tuoreista tomaateista viime syksynä valmistetusta tomaattikastikkeesta, basilikasta, katkaravuista ja fetasta).
Kuppi kahvia mantelimaidolla, 3 pientä palaa Puhdistamon raakasuklaata.

Päivällinen:
2 raakaa porkkanaa, munakas (3 vapaan kanan munaa, keitetty peruna, lehtikaalta, pekonia, valkosipulia, chiliä, oluthiivahiutaleita). Chiasiemen-kookosmaitovanukasta omenan ja manteleiden kanssa.


Iltapala: 
pieni banaani, pieni pala lampaanmaitohalloumia.




Torstai 5.4.

Aamupala: 
0.5 l suolavettä, 2 kuppia kahvia mantelimaidolla.
Edellispäiväistä parsakaali"riisiä" sekä tomaatti-katkarapu-fetakastiketta.

Lounas: 
banaanilettu (2 munaa, banaani, mantelijauhoja), mustikoita, tähteeksi jäänyttä soijavispiä. Kuppi kahvia mantelimaidolla.

Päivällinen:
linssi-tomaatti-paprika-parsakaali-kesäkurpitsa-naudanjauhelihamuhennosta + oluthiivahiutaleita, vihersalaattia (salaatinlehti, kurkku, punasipuli, avokado, oliiviöljy).

Iltapala: 
Omena, vuohenjuustoa. 2 riisikakkua + voita.


Perjantai 6.4. 

Aamupala:
0.5 l suolavettä, 2 kuppia kahvia mantelimaidolla.
Pakasteesta itse aiemmin valmistettu ruoka: kanan rintafileetä sekä oliiviöljyssä kevyesti paistettua porkkanaa, fenkolia, sitruunaa, timjamia ja seesaminsiemeniä.

Lounas: 
banaanilettu (banaani, 2 munaa, mantelijauhoja, kookosöljyä), puolukoita, soijavispiä. Kahvi mantelimaidolla.

Päivällinen: 
Kikhernenuudeli + punajuuri-lampaanmaitofeta-valkosipuli-timjami-kapris-kastike. Lasi punaviiniä, Puhdistamon raakasuklaapatukka.

Iltapala: 
avokado.


Lauantai 7.4. 

Aamupala: 
0.5 l suolavettä, 2 kuppia kahvia mantelimaidolla.
Banaanilettu (2 munaa, banaani, mantelijauhoja), mustikoita, kookosmaito-chiasiemen-vanukasta.

Lounas: 
myskikurpitsa-kikherne-harissa-tagine (myskikurpitsa, tomaattimurska, kikherne, harissa, sitruuna, sipuli, valkosipuli, mausteet, kuivattu aprikoosi).
Kuppi kahvia mantelimaidolla.

Päivällinen: 
pakkasesta sama ruoka kuin edellispäivän aamupala.

Iltapala: 
lasi punaviiniä, itse paahdettuja ja maustettuja pähkinöitä ja manteleita (pähkinät, mantelit, voi, chili, korianteri, kookossokeri, suola). Raaka porkkana.


Sunnuntai 8.4. 

Aamupala: 
0.5 l suolavettä, 2 kuppia kahvia mantelimaidolla.
Edellispäiväistä kurpitsataginea.

Lounas:
Uunissa paahdettu kukkakaali"riisi" ja kanan rintafile (kana, sitruuna, oliiviöljy, valkosipuli, timjami), vihersalaatti (salaatinlehti, kurkku, retiisi, avokado).  
Kuppi kahvia mantelimaidolla, 3 palaa kookosmannafudgea (kookosmanna, hunaja, pähkinävoi, raakakaakao, vaniljajauhe, pähkinä).

Päivällinen: 
smoothie (banaani, mustaherukka, lehtikaali, toco, chia), itse paahdettuja mausteisia pähkinöitä.


Maanantai 9.4.

Aamupala: 
0.5 l suolavettä, 2 kuppia kahvia mantelimaidolla.
Kurpitsataginea.

Lounas: 
edellispäiväistä kukkakaali"riisiä" sekä kanaa ja vihersalaatti (salaatinlehti, kurkku, retiisi, avokado, seesaminsiemen, mausteiset pähkinät, oliiviöljy, valkoviinietikka).
Kuppi kahvia mantelimaidolla, 3 palaa kookosmannafudgea.

Päivällinen: 
smoothie (chia, mustaherukka, tyrni, karpalo, banaani, toco).
Pieni pallo kaupan riisimaitojäätelöä (sis. sokeria) ja raakakaakaojauhetta.


Tiistai 10.4. 

Aamupala: 
0.5 l suolavettä, 2 kuppia kahvia mantelimaidolla.
Eilisen smoothien jämät (pieni annos)

Lounas:  
perunamuusi (peruna, riisikerma, voi), voissa pannulla paistetut silakat, hyörytetty parsakaali ja porkkana, etikkapunajuuret.
Kuppi kahvia mantelimaidolla, palanen kookosmannafudgea.

Välipala. 
vihreä tee, omena, mausteisia pähkinöitä, viipale vuohenjuustoa.

Päivällinen: 
kanasalaatti (viikonloppuna uunissa valmistettu kanan rintafile, salaatinlehti, kurkku, mango, vuohenjuustofeta, mausteiset pähkinät, punasipuli, oliiviöljy).

Iltapala: 
banaani.               


---Joka päivä lisäksi runsaasti hana- ja matalahiilihappoista kivennäisvettä, yrttihaudukkeita, lääkkeet ja lisäravinteita.

 ///

Hyviä asioita ruokavaliossani: 

+Söin melko runsaasti kasviksia ja marjoja, joista osa oli myöskin kypsentämättömiä (mm. salaatin ja smoothien muodossa), mikä on hyvä asia. Marjoja meni yhtä päivää lukuunottamatta päivittäin ja tämä onkin asia, johon olen pyrkinyt nyt satsaamaan - mukava huomata, että olen onnistunut siinä jo näin hyvin. Marjathan ovat todellista superruokaa korkeine vitamiini- ja antioksidanttipitoisuuksineen. Mulla on tapanani ostaa kesällä marjojen sesonkiaikaan, jolloin kotimaisia marjoja saa suhteellisen edullisesti, pakastin marjoja täyteen talven varalle ja hommaan marjoja niin runsaasti, että niitä riittää päivittäiseen käyttöön siihen asti, kunnes uusi marjakausi alkaa. Mahdollisuuksien mukaan poimin myös itse marjoja pakastimeen, viime vuosina vaan terveysongelmat ovat pakottaneet ostamaan ison osan marjoista.

+Nopeita ja suhteellisen ravinneköyhiä hiilihydraatteja, joita olen pyrkinyt välttämään, meni todella maltillisesti, eli myös tässä suhteessa ruokavalioni on kehittynyt toivottuun suuntaan. Perunaa söin kerran (ja niissä on kuitenkin runsaasti mm. kaliumia, joten perunoiden silloin tällöin syöminen on nähdäkseni ok) ja riisiä kahdesti (kerran riisinuudelin muodossa ja kerran riisikakkuina), gluteenitonta maissipastaa en kertaakaan. Korvasin näitä aterioiden lisukkeita parsakaali- ja kukkakaali"riisillä" sekä kikhernenuudeleilla. Samoin yritin keksiä ruokalajeja, joiden kanssa hiilarilisä ei ole välttämätön (kurpitsatagine).

+Valkoista, lisättyä sokeria söin koko viikon aikana vain kerran, kun mulle tarjottiin pieni annos kaupan riisimaitojäätelöä.

+Punaista, tehotuotettua lihaa söin vain kahdesti (naudan jauhelihaa sekä pekonia). Prosessoitua lihaa söin vain kerran (pekoni). (Mutta tehotuotettua kanaa menikin sitten enemmän - jostain se proteiini on kuitenkin saatava.)

Asioita, joihin kannattaa kiinnittää jatkossa enemmän huomiota: 

-Kahvin määrää kannattaisi vähentää, voisinko ajatella korvaavani iltapäiväkahvin vaikka vihreällä teellä? Tai nipistäväni aamusta toisen kahvikupillisen pois. Kahvi happamoittaa ja rasittaa lisämunuaisia, jotka mulla ovat jo valmiiksi kovilla. Myös kahvin laatuun kannattaisi panostaa eli kahvi kannattaisi ostaa luomuna, ei-luomussa kahvissa on paljon myrkkyjä. Jos juodun kahvin määrää vähentäisi, voisi satsata parempilaatuiseen kahviin.

-Syön aika paljon vuohenjuustoa, vaikka en ole täysin varma siitä, että sopiiko se mun elimistölleni. Jos tulehdus ei lähde elimistössä tällä ruokavaliolla muuten riittävästi rauhoittumaan, niin kannattaa ehkä jättää vuohenjuustokin kokeeksi pois. Lehmänmaitohan mulle ei sovi ja monille, joille se ei sovi, niin myöskään vuohenmaito ei käy.

-Palkokasveja neljänä päivänä viikossa on todennäköisesti liikaa, kun tulehdusta yritetään hoitaa ruokavaliolla. Paleoruokavaliollahan kaikki palkokasvit ovat kokonaan kiellettyjä niiden tulehdusreaktioita buustaavan ja suolistoa rikkovan luonteen takia. Mulla on huono tapa valmistaa ruokaa iso satsi ja syödä sitä neljäkin päivää peräkkäin, jolloin tiettyjä ruoka-aineita (tässä tapauksessa ainakin kikherneitä) voi tulla syötyä viikon aikana liikaa. Kannattaisi opetella pakastamaan heti puolet ruokasatsista tulevia viikkoja varten. Isojen ruokamäärien kokkaamisella olen pyrkinyt välttämään monen päivittäisen aterian valmistamisen pakkoa, mutta osan ruoasta pakastaminen ei lisää kokkaamisen tarvetta, kun osa viikon ruoista tulee sitten valmiina pakasteesta. Eihän pakastettu ruoka ole yhtä hyvää kuin tuore ruoka, mutta kaikkea ei voi saada.

-Söin ruokapäiväkirjaviikolla jotain herkkuja lähes joka päivä. Herkut olivat kyllä fiksummasta päästä, mutta en silti pidä järkevänä niiden syömistä päivittäin. Fudgea ja herkkupähkinöitä löytyi kaapista reseptikokeiluideni jäljiltä eikä mies ollut juuri kotona auttamassa mua niiden tuhoamisessa, joten ne menivät omaan suuhuni. Täytyy ensi kerralla ajoittaa herkkureseptitestailut ajankohtaan, jolloin en joudu itse syömään koko satsia!

-Söin edelleen runsaasti mm. tehotuotettua kanaa. En ole keksinyt budjettiini ja tulehdusta vähentävään ruokavaliooni sopivaa tapaa saada tarpeeksi proteiinia ilman edullisempien eläinproteiinien lähes päivittäistä syömistä. Mieluiten söisin vain luomulaatuista niittylihaa, riistaa ja vapaana kasvanutta kalaa, mutta ainakaan tällä hetkellä budjettini ei tätä mahdollista. Ateriat, joihin ei sisälly mitään proteiinia, eivät pidä nälkää - olen jälleen todennut tuon asian testattuani erilaisia kevyitä, vegaanisia reseptejä. 

Muita huomioita:

*Pyrin rakentamaan kaikki ateriani niin, että ateria koostuu hyvistä hiilihydraateista, proteiinista sekä hyvälaatuisesta rasvasta. Syön itseni kylläiseksi, mutta en ähkyksi. Tällainen ateria pitää nälkää yleensä niin hyvin, että selviän kolmella aterialla päivässä. Joskus syön pienen ilta- tai välipalan, jos joku päivän aterioista on jäänyt kevyemmäksi ja nälkä yllättää. Tällainen aterioiden rytmitys toimii omalla kohdallani todella hyvin ja pitää verensokerit tasaisina (mutta tiedän, että kaikilla se ei toimi).

*Opeteltuani aikanaan syömään paleoruokavalion mukaisesti olen oppinut ajattelemaan ruokailujani pelkkinä aterioina aamupalan, lounaan ja päivällisen sijaan (vaikka näitä termejä selkeyden vuoksi ruokapäiväkirjassani käytänkin). Kun en enää ajattele, että aamulla pitäisi syödä tietyllä tapaa ja illalla toisella tapaa, niin ruokailutottumukseni ovat vapautuneet ja laajentuneet. En enää mieti, että millä korvaisin perinteisen aamupalan - voileivän, jogurtin tai puuron - vaan syön aamulla sujuvasti vaikka karjalanpaistia, jos sellaista on jäänyt edellispäivän aterioilta tähteeksi! Päivällisen taas korvaan vaikka smoothiella, jos raakailu on aiemmin päivällä jäänyt.

*Käytän lähes päivittäin tiettyjä raaka-aineita, jotka voivat olla ongelmallisia kroonisesti sairaille ja erityisesti autoimmuunityyppisesti oireileville ihmisille: kananmunia, chia- ja seesaminsiemeniä, pähkinöitä ja manteleita. Jos tulehdus ei lähde nykyisellä ruokavaliolla tarpeeksi rauhoittumaan, niin nämä ovat niitä raaka-aineita, jotka lähden seuraavaksi kokonaan karsimaan, palkokasvien lisäksi. Myös koisokasvien (munakoiso, paprika, tomaatti, peruna, chili ym.) runsas käyttäminen voi olla ongelmallista, jos on autoimmuuni- ja/tai inflammaatioproblematiikkaa, ja näitäkin käytän tiedostaen ja olen valmis karsimaan ne kokonaan, jos tilanne niin vaatii.

Tästä on hyvä jatkaa ruokavalion viilailua ja hienosäätöä.     

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Fiksumpaa herkuttelua: raakakaakaolla ja mausteisilla pähkinöillä maustettu kookosmannafudge



Perjantain ja viikonlopun kunniaksi herkuttelua! Testasin La Vida Fresca -blogissa löytynyttä kookosmannafudgereseptiä muokaten sitä hiukan omien mieltymysteni ja käsillä olevien raaka-aineiden mukaiseksi ja kiesus miten hyvää tästä tuli! Herkku ei sisällä valkoista sokeria ja on vegaaninen, viljaton ja paleoruokavalion mukainen, mutta mausta ei todellakaan arvaisi kyseessä olevan minkään "-ton -herkun" - maku ja koostumus on ihan uskomattoman täyteläinen, rikas ja suussa sulava.

Fudgen pääraaka-aine on nimensä mukaisesti kookosmanna, jota on ainakin paleoporukoissa hehkutettu jo muutaman vuoden ajan, mutta johon itse tutustuin jostain syystä vasta nyt. Kookosmanna on jauhettua kookospähkinän "lihaa" eli kookossosetta, johon ei ole lisätty mitään ja jota ei ole kuumennettu. Se sisältää paljon kuitua, puolipitkiä rasvahappoja (MCT), rautaa sekä mangaania, ja siinä on myös hurja määrä lauriinihappoa.

Kun lusikoin ekaa kertaa kookosmannaa kokeeksi sellaisenaan suoraan purkista suuhuni, en ihan tajunnut sitä hypetystä, mitä kookosmannan ympärillä on käyty - ei tehnyt mieli hotkaista puolikasta purkillista kerralla, kuten joillekuille oli kuulemma käynyt. Sitten testasin kookosmannaa banaanilettujen päälle ja smoothien joukkoon ja aloin jo vähän tajuta, miksi monet ihmiset tästä tuotteesta niin tykkäävät. Varsinkin vähän lämmenneenä ja juoksevampaan muotoon muuttuneena sekä muiden herkullisten raaka-aineiden makuihin yhdistyneenä kookosmanna maistuu ja tuntuu suussa ihanan samettiselta. Kun sitten testasin sitä näiden fudgejen teossa, niin olin ihan myyty! Nyt mulla on aina kookosmannaa kaapissa akuuttien herkkuhimojen varalta, siitä kun väsää helposti ja nopeasti yhden jos toisenkin raakaherkun. Myös smoothien joukkoon sujahtaa lähes aina lusikallinen tätä herkkua.

Mutta sitten siihen fudgeohjeeseen. La Vida Fresca -blogin perusohje on seuraavanlainen:

2 dl kookosmannaa
1 dl makeuttamatonta pähkinävoita valintasi mukaan
1-2 tl vaniljauutetta
hunajaa makusi mukaan (ehkä 1-2 rkl, lisää tarvittaessa enemmän)
ripaus suolaa


Fudge valmistetaan sekoittamalla kookosmanna ja pähkinävoi keskenään (tarvittaessa niitä voi mikrottaa puoli minuuttia, jos ovat liian kovia sekoittuakseen). Lisätään hunaja, vanilja ja suola. Maistellaan ja maustetaan, kunnes maku miellyttää, minkä jälkeen seos kaadetaan pieneen, leivinpaperilla vuorattuun vuokaan tai pieniin karkkivuokiin. Vuoka nostetaan jääkaappiin, missä seos saa rauhassa jähmettyä noin parin tunnin ajan. Myös fudgen säilytys tapahtuu jääkaapissa.

Itse käytin omassa fudgessani pähkinävoina itse valmistamaani pähkinä-manteli -voita, jonka resepti löytyy blogistani, sekä vaniljajauhetta vaniljauutteen sijaan. Lisäksi lisämaustoin seosta raakakaakaojauheella ja rouhin fudgemassan sekaan sekä fudgen päälle hieman makean mausteisia paahdettuja pähkinöitä, jotka niin ikään olin itse valmistanut (klikkaa resepti täältä), saadakseni fudgeen purutuntumaa ja pientä potkua. Fudgesta tuli ihanaa! Piti todella käyttää itsehillintää, ettei herkkua kadonnut kerralla muutamaa palaa enempää ja ettei jääkaapin ovi käynyt jatkuvasti. Tykkäsin nauttia oman fudgeni erityisesti tummapaahtoisen kahvin kanssa, pienenä jälkiruokaherkkuna. Tätä reseptiä tulen ehdottomasti käyttämään toistekin ja testaamaan siitä erilaisia variaatioita, joitain ehdotuksia reseptin varioimiseksi löytyy myös tuolta La Vida Fresca -blogista.

Mukavaa viikonloppua, nautitaan elämästä!

torstai 19. huhtikuuta 2018

Valoa tunnelin päässä: hoitokokeilu alkaa!


Tänne kuuluu nyt ihan kummia! En meinaa vieläkään ihan käsittää, mitä tiistaisella Tampereen-reissulla tapahtui. Menin tapaamaan lääkäriäni ilman sen suurempia odotuksia, eihän tässä viime aikoina ole ollut tarjolla kuin oireen mukaisia hoitoja ja niitäkin on pitänyt välillä vähän lypsää. Itse varsinaista perussairauttani ei ole hoidettu useampaan vuoteen mitenkään, koska ei ole osattu päättää, miten pitäisi hoitaa, koska taudin aiheuttajasta on epävarmuutta. Elimistössäni käynnissä olevaa tulehdusprosessia on vähätelty ja mua on kehotettu vaan olemaan stressaamatta siitä. Niinpä oli melkoinen yllätys, kun lääkärini kasvoille levisi uusista oireistani kerrottuani huolestunut ilme ja hän totesi, että eihän tämä tilanne ja se että elimistössäni on käynnissä tulehdus ja infektioita ole okei, että jokuhan siellä nyt jyllää ja kyllähän meidän pitää sille joitain yrittää tehdä, että olisi meillä mahdollisuus kokeilla vielä yhtä hoitoa, jos vaan olet valmis siihen sitoutumaan: "Olisitko kiinnostunut kokeilemaan immunoglobuliinihoitoa?" 

Ööööh??!  
No totta helvetissä! Milloin aloitetaan?

Mitäs sitä sitten enää aikailemaan, johan tässä on kymmenen vuotta odoteltu - ensi viikolla aloitetaan! En voi sanoin kuvailla, miten onnellinen mä olen tästä mahdollisuudesta ja siitä, että jokin lamppu nyt syttyi lääkärini päässä ja hän näki tarpeelliseksi järjestää mulle tämän hoitokokeilun, josta olen kuullut monilta sitä saaneilta potilailta niin paljon hyvää. Toiveeni ovat todella korkealla tämän hoidon mahdollisesti tuoman avun suhteen ja sen takia olen valmis hoitoon sitoutumaan, vaikka se tulee hankaloittamaan arkeani aika lailla - se tarkoittaa tiputushoitoa polilla 70 kilometrin päässä kotoa kolmesti viikossa neljän viikon välein eli käytännössä mulla menee kuukaudesta aina yksi viikko näissä hoidoissa ravatessa. Onneksi mulla on mahdollisuus myös yöpyä tarvittaessa Tampereella eli jos hoidot ovat peräkkäisinä päivinä, niin mun ei tarvitse matkustaa päivittäin kodin ja sairaalan väliä (enkä siihen ainakaan tällä hetkellä pystyisikään). Hoitoa kokeillaan nyt ensin kolmen kuukauden ajan, minkä jälkeen otetaan lääkärin kanssa väliarvio hoidon tehosta ja tehdään jatkosuunnitelma - jos hoidoista on apua, niin ne jatkuvat, ja jos tuossa ajassa olossa ei näy mitään eroa, niin silloin hoidot lopetetaan toimimattomina. Hyvin monet, mutta eivät tietenkään kaikki, hyötyvät hoidosta. 

Kieltämättä ihmettelen sitä, että miksei tätä hoitoa ole kokeiltu jo aiemmin, varsinkin kun se sopii tilanteeseeni erityisen hyvin siksi, että sillä hoidetaan sekä infektio- että autoimmuunipotilaita - se ei lamaa immuunijärjestelmää, kuten autoimmuunitautien hoidot tekevät, eikä buustaa sitä, kuten infektioiden hoidoissa pyritään tekemään, vaan se moduloi immuunijärjestelmää sen mukaan, miten sitä on tarpeen moduloida. Mun immuunijärjestelmäni toiminnassa on ongelmia, mutta ihan tarkkaan ei tiedetä, mikä se ongelma on, jolloin immunomoduloiva hoito sopii mun tilanteeseeni just eikä melkein! Voin siis lähteä hoitokokeiluun mukaan suhteellisen turvallisin mielin, toisin kuin aiempiin hoitokokeiluihin, joista osasta on tainnut olla terveyteni kannalta lähes pelkkää haittaa. Tästä hoidosta on apua tai ei ole, mutta ainakaan sen ei pitäisi huonontaa tilannettani. 

Eilen oli tiistaisen reissaamisen jäljiltä fyysisesti melkoisen huono olo, mutta siitä huolimatta makoilin vällyissäni hymy korvissa asti miettien edellispäivän tapahtumia ja tulevaa viikkoa. Mua ilahdutti ja ilahduttaa erityisesti kaksi asiaa: se, että mulla on taas toivoa parempaan kuntoon tulemisesta ja kaikesta ihanasta sen mukana tulevasta, ja se, että hoitokokeiluehdotus tuli lääkäriltäni ja sain pitkästä aikaa olla ihan vain potilaan roolissa. Niinhän sen pitäisi mennä! 

Samalla helpotti myös huoli siitä, että mun täytyisi stressata nyt ammatillisen kuntoutuksen hakemisesta. Terveystilanteeni ei sitä vielä mahdollista ja tällaiseen hoitokokeiluun lähtemisen luulisi olevan riittävän vahva näyttö tästä asiasta. Ensin hoidetaan tyyppi parempaan kuntoon ja sitten mietitään tulevaisuutta!

Aion loppuviikon vaan nauttia tästä hyvästä, positiivisesta olosta sekä ulkoilla hieman, puuhailla kaikkea pientä mukavaa ja syödä hyvin. Ensi viikolla olen sitten mahdollisimman hyvässä iskussa, kun päästään tositoimiin! 

Tänään olen maailman onnellisin. Ihanaa loppuviikkoa!

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Odottavaa himmailua



Viimeiset viikot on tullut tasapainoiltua tavanomaista kapeammalla veitsenterällä. On pitänyt edetä kaikissa tekemisissään tosi hissuksiin ja varovaisesti, tai muuten on saanut varautua kunnon pudotukseen ja siihen, että haavojen paikkailemiseen menee useampi päivä. Jokin uusi, tuntematon vihulainen majailee mun kropassani ja nakertaa vähäisiä voimiani enkä ole voinut nyt muuta kuin edetä sen ehdoilla. Kun pienestä iltalenkistä (jolta postauksen kuvat ovat) ja vähän tiukemman asiatekstin lukemisestakin seurasi kahden päivän kokovartalokohmelo, niin tajusin, että okei, nyt on aika tosissaan höllätä ja odotella vaan tulossa olevaa lääkärivisiittiä. Niinpä viimeiset päivät ovat menneet lähestulkoon vain hengaillessa ja kevyitä kotiaskareita hoidellessa. Kyllä korvensi joutua jättämään lauantai-iltana väliin erityisen hauskat bileet, joihin menosta olin ystävän kanssa jo aikaa sitten sopinut, vaan eipä tuntunut olevan vaihtoehtoja, kun tiistaiaamuna täytyy olla matkustus- ja lääkärin tapaamiskunnossa, eikä siitä ole mitään takeita, jos lähden lauantaina toiseen kaupunkiin juhlimaan.

On tässä kotona himmailussa ollut hyvätkin puolensa: keskeneräiset ja tekemättä jääneet ja siksi hieman ahdistusta aiheuttavat kotihommat ovat nytkähtäneet eteenpäin - mies leikkasi viikonloppuna kuusiaitoja, aloitti ikkunoiden pesua ja hinnoitteli kirppistavaroita, kun taas mä laitoin meille ruokaa, pesin pyykkiä, järjestelin keittiön kaappeja ja suunnittelin makuuhuoneeseen hankittavaa kaapistoa. Alkaisi olohuoneen lattialla pian neljä vuotta (!!) majailleen imurin letkuun kompastelu riittämään, lisäsäilytystilat tulisivat todelliseen tarpeeseen ja vähän vähemmän kaoottinen koti voisi tehdä hyvää myös noille tapissa huiteleville kortisolitasoilleni.

Huolimatta rauhallisesta viikonlopusta tänään on taas kuumeinen olo, joten tiedän tehneeni oikean ratkaisun lauantain suunnitelmien suhteen. Nyt pitää vaan ottaa iisisti, että pystyn huomenna matkustamaan ja saamaan mahdollisimman paljon irti lääkärikäynnistä. Tiedossa on taas tiukka puolituntinen, jonka aikana pitää saada käsiteltyä monia muitakin asioita kuin tämä uusin oirekokonaisuuteni. Tsemppiä mulle vaan.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Fiksumpaa herkuttelua: makeat mausteiset pähkinät




Kun entinen perfektionisti ryhtyy syömään terveellisesti ja tulehdusta vähentävää ruokavaliota noudattaen, niin hommalla saattaa helposti olla taipumusta mennä överiksi. Tunnistan edelleen itsessäni halun noudattaa ruokavalio-ohjeita pilkulleen ja saada näin terveyteni kannalta suotuisia tuloksia mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Tiedän kuitenkin myös, ettei tuo tie ole se, minkä haluan valita. Liika ehdottomuus ja liian tiukasta ruokavaliosta stressaaminen on kaikkea muuta kuin terveyttä edistävää toimintaa - se tekee elämästä ilotonta ja lisäksi stressi buustaa tulehdusta elimistössä, nollaten niitä hyviä vaikutuksia, joita sillä täydellisesti noudatetulla ruokavaliolla voitaisiin tulehduksen suhteen saada aikaan. Rennolla ja iloisella asenteella tapahtuva riittävän terveellinen syöminen on se mun juttuni!

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pyrin pitämään arkena ruoat terveellisinä ja helppoina valmistaa, kun taas viikonloppuna tykkään usein panostaa enemmän ruoanlaittoon ja vähän herkutellakin. Entinen perfektionisti pyörittelee silmiään herkuista puhuttaessa, mutta alkaa jo tajuta, että herkuttelunkin voi tehdä vähän fiksummin. Aina ei tarvitse tuhota kokonaista sipsipussillista tai puolen kilon painoista irtokarkkilekaa, vaan vähän miettimällä ja vaivaa näkemällä syntyy herkkuja, joita kroppakin sietää ja joiden syömisestä ei tarvitse tuntea huonoa mieltä. Niin kuin nyt vaikka nämä makeat mausteiset paahdetut pähkinät! Pähkinöitä, voita, ruskeaa sokeria, sitruunamehua ja mausteita - siinä kaikki, mutta makua senkin edestä!

Tämäkin resepti löytyi Sabrina Ghayourin Sirocco-kirjasta, jota sivusin edellisessä postauksessani.


Makeat mausteiset pähkinät

500 g maustamattomia pähkinöitä
4 rkl voita sulatettuna
4 rkl fariinisokeria 
reilu tiraus sitruunamehua
2 rkl pul biber -chilirouhetta
2 tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua korianteria
merisuolaa 

Pähkinöitä paahdetaan leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä n. 10 minuuttia 170 asteessa. Sekoitetaan kaikki muut aineet keskenään ja lisätään sekaan pähkinät ja sekoitetaan, kunnes pähkinät ovat kauttaaltaan mausteseoksen peitossa. Paahdetaan pähkinöitä vielä 5 minuuttia, käännellään ja paahdetaan vielä toiset 5 minuuttia. Valmiita pähkinöitä säilytetään ilmatiiviissä astiassa viileässä ja kuivassa paikassa ja syödään muutaman päivän kuluessa.

Mulla ei ollut kotona nyt fariinisokeria, joten korvasin sen kookossokerilla ja homma toimi hyvin noinkin. Pähkinät ovat ihania viinin tai muun juoman seurana, salaateissa, sellaisenaan naposteltuna tai jopa jossain jälkkäreissä - testasin niitä kookosmannaherkun, josta on tulossa oma postauksensa, päälle, ja chiliset pähkinät toimivat siinä erinomaisesti.

Mulla on nyt projektina kerätä talteen tällaisia fiksumpien herkkujen reseptejä, jolloin ne ovat helposti käsillä silloin, kun herkkuhimo iskee - on helpompi vastustaa kaupan hyllyltä huutelevan sipsipussin kutsuja, kun tietää valmiiksi, millä tuon himon voi järkevämmin tyydyttää. Postailen reseptejä tänne blogin puolellekin sitä mukaa kun niitä kertyy.